Meillä oli heti seuraavan talven lumilla ensimmäiset hiihtokilpailut.  Latu lähti nykyisen Puhelinyhdistyksen talon paikkeilta. Samana talvena Kajastuksesta tuli Tikkurilan työväenyhdistyksen alaosasto.  Jäsenmäärä oli 58 ja 'seuran toiminta veti mukaansa paikkakunnan työläishenkiset urheiluihmiset, Alpo Halme kertoo.

Halme on pitkän linjan seurapuurtaja. Johtokunnan kokouksissa roikuin mukana jo ennen sitä, kun 19-vuotiaana aloin vetää hiihtojaostoa.  Tehtäviä tuppasi kertymään joskus liikaakin: Kajastuksen hiihdon vetäminen vei aikansa, 14 vuotta kertyi jäsenyyttä kunnan urheilulautakunnassa, 60-luvulla seuran puheenjohtajuus...

Suomen itsenäisyyden 70. juhlavuonna Halme sai tunnustuspalkinnon nuorison ja urheilun hyväksi tehdystä työstä. Kajastuksessa on ollut paljon uhrautuvaa seuraväkeä.  Ajatellaan esimerkiksi Kalervo Suomea, joka puursi seuran sihteerinä ja muissa tehtävissä vuositolkulla jo siihen aikaan, kun itse urheili aktiivisesti, Halme huomauttaa.

Riidat risoivat

Kajastuksen ilot ja surut kokenut Halme on tuntenut joka solullaan.  Ilojen puolelle eläkkeellä oleva levyseppä kirjaa esimerkiksi kajastuslaisten osallistumiset TUL:n liittojuhlille. Monilla liittojuhlilla meitä oli komea porukka, kansantanhuryhmä heti seurakahinoiden jälkeen 1959.

Aina, kun seuralla on mennyt hyvin - otetaan vaikka 50-luvun keskivaiheen yleisurheilun hulppeat hetket, suunnistuksen nousukausi 60-luvulla, tai hyvin järjestetyt kansaliset hiihdot tai onnistuneet huvitilaisuudet - on tuntunut hyvältä.

Alpo Halmeen samoin kuin monen muunkin kajastuslaisen aktiivin sydäntä raastoivat kuitenkin Suomen työväenurheilun ristiriidat, jotka kajastuksen kohdalla huipentuivat 1958.  Maaliskuussa tuonna vuonna perustettiin paikkakunnalle KU-58.  Siihen lohkesi näyttävin osa Kajastuksen yleisurheiluparhaimmistoa ja toimitsijoitakin.

Oli meillä seuran sisällä kränää.  Kerrankin vuosikokous ei hyväksynyt minua jatkamaan hiihdon vetäjänä.  Hiihtoväki asettui taakseni ja kolmen kuukauden kuluttua asia korjattiin ylimääräisessä kokouksessa.

Mahtiseura

Kaikenlaisia kähinöitä on Kajastuksenkin matkan varrella ollut, mutta sehän kuuluu ihmisyhteisöiden lakeihin. Eräänä vuonna kun olin jäsenkirjurina huomasin ennen vuosikokousta erään ryhmittymän rustailevan jäsenkirjoja, ns. paperijäseniä varten. Kajastusta taas jouduin puolustamaan monen monituisesti kunnan urheilumäärärahojen jaossa.  Kerrankin urheilulautakunta oli ollut yksimielinen, mutta silloinen kunnanhallitus pyyhkäisi Kajastuksen kohdalla punakynällä reippaasti.

Paikkakunnan mahtiseura Tikkurilan Kajastus on 60-vuotistaipaleensa aikana ollut ennen ja jälkeen sotavuosien.

Tikkurilan hiihdoissa kajastuslaiset veivät kärkitilat pitkään sodan jälkeen.  Maaliskuussa järjestimme 50-luvulla aina kansalliset hiihdot.  Laduissa oli tekemistä.  Ne ulottuivat Kuusijärvelle asti, Halme muistelee.

Seuran urheilullisesta voimasta kertoo tämäkin: vuonna 1956 sai kaikkiaan 18 Helsingin maalaiskunnan seuraa kunnalta avustusta.  Kajastuksen osuus oli 140 000 markkaa.  Seuraavaksi eniten saanut seura oli Korson Kunto, 85 000 markkaa.

Kyllä seuratyö vei aikaa, mutta antoisaa se oli.  Kajastuksen puuhissa kuluneita vuosia en kadu hetkeäkään, Alpo Halme sanoo ja muistelee lämmöllä monia seuratyötä pelkäämättömiä tovereitaan.

Kajastuslaiset tulitikkuja lainaamassa

Kulttuuritoimintaa pidimme Kajastuksessa ennen sotia tärkeänä.  Järjestimme ohjelmallisia iltamia omassa kylässä ja naapurikylissäkin seuran porukalla.  Niin hankimme rahaa seuralle. Kajastuslaiset saivat esityskuntoon näytelmiäkin. Tulitikkuja lainaamassa näytelmän esittäminen taisi olla vaativin suorituksemme, Alpo Halme muistelee. Iltamien ohjelmaan kuului vakituisesti sauvavoimistelua, pyramidien uljaita asentoja ja kansantanhuja. Ja musiikkia oli tietysti ohjelmassa aina.  Seuran omat pojat soittivat.

Sarastuksesta Kajastukseen

  Alpo Halme muistaa, mistä 10. 10. 1929 perustettu seura sai nimensä. Salosen Jussi oli tullut Tikkurilaan Turengista, jossa toimii vieläkin perinteikäs työläisurheiluseura Sarastus. Seuran alkuaikojen innostusta kuvaa tämäkin Alpo Halmeen kertoma esimerkki:  Nykyisen Peltolan torin paikalta kuorimme ruokamullan lapioimalla.  Niin saimme pohjan 300 metrin juoksurataan.  Tikkurilan Silkki antoi käyttöömme kuormurin, jolla multa kärrättiin pois.  Juoksurata oli valmis 1938, kun omatekoinen sora- ja hiekkasekoitus oli levitetty saven päälle.

Tikkurilan teräsmies jatkaa innolla uraansa

Penkkipunnerusta, jalkakyykkyä, maastavetoja... Useita tonneja rautaa nousee ja laskee viitenä päivänä viikossa Kari Ojalehdon käsistä Tikkurilan urheilutalolla. Viisi Euroopan mestaruutta ja kaksi MM-hopeaa voimanostossa saavuttanut kajastuslainen uhkuu uupumatonta intoa.  Eiköhän ole vielä varaa parantaa, hän sanoo.

Kajastuksen juhlavuonna 42 vuotta täyttävä Ojalehto on ollut kipinän antaja seuransa ja koko TUL:nkin voimanostolle.  Seuran vuoroilla käy salilla hyvinkin kolmisenkymmentä nostajaa, joista parikymmentä on aktiivinostajia.

Voimailu on kiinnostanut minua pikkupojasta lähtien, Kari Ojalehto sanoo.  Hän on Tervolan, Perä-Pohjolan poikia.  Leipä ajoi etelään vuonna 1968, työpaikka löytyi postista ja siellä se on pysynytkin. Ennen Tikkurilaan ja kajastukseen siirtymistään Ojalehto ehti urheilla Helsingin Jyryssä.  Urheilijanuransa hän aloitti näkyvästi painonnostossa. 52-kiloisissa tuli SM-kisoissa juniorihopeaa ja TUL:n mestaruus.

Solajärvi oli hyvä kannustaja

Eräänä parhaimpana kanssakilpailijanaan Ojalehto pitää Kaj Solajärveä, joka oli Kajastuksen painonnostotähti 60- ja 70-lukujen taitteessa. Olemme syntyneet Solajärven kanssa saman vuoden samana päivänä.  TUL:n mestaruuslavoilla kisailimme usein kärkisijoista.

Solajärvi jätti harrastuksen, mutta Ojalehto jatkoi.

Voimannosto alkoi kiinnostaa siinä vaiheessa, kun punnerrus poistettiin ja jäljelle jäivät vain tempaus ja työntö.  Painonnosto on luonteeltaan nopeampi voimannosto taas teknisempi laji, Ojalehto luonnehtii.

Voimannosto alkoi vetää väkeä punnerruksen poistuttua saleille kummasti.  Alkuun lajia oudoksuttiin, mutta nyt sen suosio on taattu.

Tinkimätön pitkän linjan puurtaja

Urheilu on antanut minulle paljon, hyviä kavereita, tovereita, ystäviäkin.  Lisäksi olen saanut koko joukon kokemuksia, Ojalehto sanoo.

Kari Ojalehtoa voi syystä luonnehtia pitkän linjan puurtajaksi urheilijana. Aion näyttää, että uusia ennätyksiä voi syntyä vielä senkin jälkeen, kun ihminen on täyttänyt 42 vuotta.  Ojalehto muistuttaa Jyryn kuusikymppisestä Yrjö Haatasesta, 60-kiloisissa vieläkin voimannostossa maailmalla pärjäilevästä nostajasta tai samanikäisestä nopeuslaskija 'Häkä' Häkkisestä.

Kari Ojalehto tunnetaan myös tinkimättömänä TUL:n miehenä.  Pitkään jatkuneen aktiiviuransa aikana hän on jakanut aikaansa seuran puheenjohtajuuteen, johtokunnan jäsenyyteen, TUL:n voimannostojaostoon...

Persoonana, ihmisenä, hän onkin aika ihmeellinen, eräs seuran harjoitustoveri kiteyttää. Ojalehto tunnetaan myös ehdottomana piristeiden ja doping-aineiden vastustajana: hän haluaa pitää urheilun puhtaana.

Kajastuksen voiman nostoa

  Voimannoston tulo Kajastuksen lajikimaraan painonnoston kautta, on merkinnyt myös seuran voiman kasvua nykypäivän suomalaisessa urheilussa.  Kyllä siinä on paljon Koskiniemen Ekunkn panosta, Kari Ojalehto vähättelee omaa rooliaan. Nuorten sarjoista ikämiehiin ja naisiin Kajastus on saavuttanut kaikenvärisiä SM-mitaleja tällä vuosikymmenellä joukkuekisoissa.  Kansainvälisillä areenoilla on Ojalehdon lisäksi menestystä ollut niin naisten, nuorten kuin ikämiestenkin sarjoissa.

Kari Ojalehto ihmettelee kuitenkin sitä, 'miksi niin monet salilla käyvät voimannostajat ovat niin arkoja kilpailemaan.  Toki hän on iloinen siitä, että sali täyttyy väestä Kajastuksen harjoitusvuoroilla. Mitä 42-vuotias sinnikäs voimannostaja sitten vielä toivoo pidettyään painonsa sitkeänä treenauksella kurissa ja nostettuaan 52-kiloisissa sarjan 505 kiloa (200-115-190)  

Kari Ojalehto katsoo Tapani Laitalan kyykkyä.

Komistuvia tuloksia ja voimaa Kajastuksen voimannostoon!

Otteita Tikkurilan Kajastuksen pöytäkirjoista

1929 'Lausuen Teidät tervetulleeksi yhteistyöhön' ilmoitettiin J.V.Kostiaisen allekirjoittamassa Sirkuskatu 6:sta tulleessa kirjeessä 10.12.1929, että TUL:n liittotoimikunta 'on kokouksessaan hyväksynyt seuranne liittoon".

1931 Kymmenellä markalla vuodessa vuokrasivat Peltolan palstanomistajat Kajastukselle, Tikalle ja Tikkurilan vapaapalokunnalle yhteisen torialueensa urheilukenttänä käytettäväksi 1931 kymmeneksi vuodeksi.

1933 Sihteeri ilmoitti että 1933 seuran 22 jäsenestä työttöminä oli miehistä puolet, naisista 75 ja nuorista 100 prosenttia.

1936 Juhlia ja iltamia järjestettiin 12 kertaa.  Yleisurheilu, pesäpallo, hiihto ja voimistelu olivat lajeina.  Yleisurheilussa isännöitiin kansallisia kilpailuja.

1946 vuonna 1946 Kajastus kävi kokonaista 16 seuraottelua yleisurheilussa.

1946 Syksyllä paikkakunnan kolme seuraa Kajastus, DIK-35 ja Tikka päättivät seuraavasta talvesta alkaen järjestää 'suuren hiihtopäivän iskusanoin Tikkurilan Hiihdot - Dickursby Skiddag.  'Kiertomalja' ja muut palkintorahat päätettiin anoa Autokoritehtaalta, Tikkurilan Silkiltä, Grönbergiltä ja Hallbergilta.

1947 Kajastus voitti 100-300 jäsenisten seurojen sarjassa TUL:n maastojuoksun 'erinomaisella tuloksella 105,4%".

1948 'Seuramme on ollut edelleen kuntamme johtava urheiluseura', kirjasi sihteeri toimintakertomukseen vuodelta 1948.

1950 Koneliike Sarlinilta tuli useana vuonna tukea - esimerkiksi 7 000 markkaa ohjaajakoulutukseen vuonna 1950.

1950 Nykyiselle ja entiselle Peltolan torille haluttiin saada luistinrata talveksi - kesäisinhän paikalla oli urheilukenttä 30-luvun alusta alkaen.  Helsingin maalaiskunnan kunnanvaltuustolta Kajastus anoi 140 000 markkaa luisteluradan aikaansaamiseksi marraskuussa 1950.  Anomuksessa huomautettiin, että 'seuran toimesta suoritettava vapaaehtoinen työ näyttelee huomattavaa osaa rakennuskustannuksissa'.

1952 Rahatilanne oli kireä muun muassa 1952.  Kun Kajastuksen juoksijat "löivät itsensä kerta kaikkiaan läpi' TUL:n mestaruusviesteissä Mäntsälässä , päätti johtokunta lähettää joukkueen SM-viesteihin Kuopioon.  'Paikkakunnan tehdastyöläisten avulla saimme joukkoeen matkarahat', kirjoitti sihteeri toimintakertomuksessa.  "Pettymystä matka ei tuottanut, sillä joukkueemme selvisi kovassa kilpailussa kolmanneksi 4 x 1500 metrillä.'

1952 Katuviestiin osallistuminen Turussa oli kannattavaa.  Matka oli tullut maksamaan 27 300 markkaa.  Sitä varten oli kerätty 28 600 mk, joten "ilolla todettiin matkan tuottaneen seuralle 1 300 markkaa'.  Tuloksena viestissä oli lisäksi kelvollinen 5. sija.

1952 Kajastuksen yleisessä kokouksessa paheksuttiin seuran jäsenten epäurheilijamaista käyttäytymistä, 'mikä ilmenee muun muassa humalassa esiintymisenä yleisissä tilaisuuksissa, kilpailumatkoilla ja seuran omissa illanvietoissa'.

1953 Helsingin maalaiskunnan urheilulautakunnalle esitettiin, että Kajastus luovuttaa kaikki urheiluvälineensä kunnalle "mikäli kunta palkkaa miehen kaluston ja kentän hoitajaksi sekä sitoutuu pitämään urheiluvälineistön täydellisenä'.

1953 Kajastus tyrmäsi urheiluseura Tikan syytökset, joiden mukaan seura olisi vuokrannut laittomasti Männistön tanssisalia ja värvännyt riveihinsä Tikan urheilijoita.

1953 TUL vaati Bukarestin nuorisofestivaaleihin osallistuneiden urheilijoiden ja toimitsiioiden rankaisemista.  Kajastuksen johtokunta päätti äänin 3-2 paheksua TUL:n hittotoimikunnan päätöstä.

1953 Keväällä 1953 Kajastus alkoi pitää kioskia Tikkurilassa Valtatien varrella.  Seuran jäseniä velvoitettiin tuomaan pulloja, jotta "seuran ei tarvitsisi maksaa pullorahoja virvoitusjuomatehtaille'.

1954 TUL:n liittojuhla marssiin lähdettiin kolmella autolla Hiekkaharjun urheilukentällä kesäkuisena sunnuntaina klo 9.30.

1955 Itä-Hakkilaan perustettu seuran alaosasto haastettiin jaostojen väliseen tietokilpailuun 28.10. Tikkurilan työväentalolla.

1955 Kajastus ilmottautui piirin pesäpalloilun B-sarjaan.  Se maksoi 520 markkaa.  Simonkylän kansakoululle maksettiin siivouslaskuja 3 150 mk. Seura oli useaan otteeseen anonut kunnalta vapautusta siivouslaskuista - turhaan.

1956 "Ottaen huomioon urheilujaoston nykyisen kokoonpanon olemme päättäneet myöntää jaostolle luvan pitää kokouksensa tehtaan kerhohuoneistossa joka toinen viikko.

Tikkurilassa 11.1.1956

Tikkurilan Silkki Oy"

  1956 Kajastus ilmoitti kunnan urheilulautakunnalle hoitavansa oman osuutensa maalaiskunnan maastoon vedettävän retkeilyladun kunnossapidosta.

1956 Tikkurilan alueelle päätettiin pystyttää viisi seuran ilmoitustaulua.  Taulut tilattiin Silkki Oy:n puusepänverstaalta 'tai halvimmasta mahdollisesta paikasta".